10 REISSUKUVAA JA TARINA KUVAN TAKAA

perjantai 24. marraskuuta 2017

Kylläpäs on ollut taas erilainen viikko. Olen tehnyt tätä postausta jo useampana iltana, mutta aina jokin on keskeyttänyt tekemisen. Milloin se on ollut ylivoimainen väsymys (nukahdin kymmeneltä kone syliin enkä ollut vielä pessyt hampaita tai ripsivärejä..) ja milloin taas on ollut vain ihan liikaa tekemistä. Minua Snapchatin (memmasnap) puolella seuraavat jo näkivätkin Villen perheen uuden karvaisen jäsenen. Chihuahua Chicon. Hän saapui taloon pari päivää sitten ja on ilostuttanut meitä uteliaisuudellaan ja unenlahjoillaan. Kuvia pennusta tulette vielä varmasti näkemään tai ainakin toivon, että sen vauhti hiljenee ennen meidän lähtöä sen verran, että siitä saa otettua kunnolla kuvia :-D 

Bongasin tämän haasteen keväällä ja ajattelin ettei minulla ole tarpeeksi kuvia tämän toteuttamiseen. Idea jäi kuitenkin mieleen ja tallensin sen mun kirjanmerkkeihin. Tällä viikolla näin vastaavan taas Facebookissa ja halusin itsekin kokeilla tämän tekemistä. Suurin osa kuvista on tältä Espanjan reissulta, syystä että kuvat muilta reissuilta ovat kotona ulkoisella kovalevyllä. Muutama löytyi kuitenkin tästä koneeltakin, joten täältä pesee! Kyseessä on siis matkakuvahaaste, kuva ja sen tarina.

1. Kuva lentokoneen siivestä

Mulla ei tällä koneella ole ihan hirveästi kuvia lentokoneesta, joten tämä seesteinen kuva menköön. Kuva on viime heinäkuulta, jolloin lennettiin tänne Espanjaan. Aurinko oli jo ehtinyt nousta ja edessä odotti suuri seikkailu. Villen sisarukset lensivät ensimmäistä kertaa, mikä toi omaa jännitystä reissuun. Kohta lennetään Villen kanssa jo takaisin Suomeen ja siitä tuleekin taas omanlaisensa matka :-D Sanotaanko näin, että kyseessä ei ole suora lento ja mitä nyt aina kuulee myöhästyneistä lennoista ja muista, pidän meille sormia ja varpaita ristissä. Mutta siitä lisää myöhemmin!

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Asukuvia ei ole hetkeen tullut otettua, mikä on sääli. Mutta tästä kuvasta mulle tuli mieleen, miten paljon Ville on taas kehittynyt kuvaajana. Jossei joku vielä siis tiennyt, Ville ottaa lähes kaikki kuvat minusta. Silloin tällöin, kun treffaan kavereita otetaan myös asukuvat samalla, mutta muuten kuvat ovat olleet hänen ottamiaan jo neljän vuoden ajan. Tämäkin on kuva, jossa vaihdan asentoa ja on silti just hyvä kuva!

3. Luontokuva

Kai tämä nyt lasketaan jonkun sortin luontokuvaksi? Delffiinien näkeminen oli ihan huippu juttu ja olin odottanut sitä innolla. Ensimmäisellä kerrallahan me ei niitä nähty vaan käytiin siitä pari viikkoa uudella reissulla. Pitkästä aikaa merellä oleminen olo oli rauhoittavaa ja kasvatti hinkua päästä risteilylle. :-D

4. Kuva, joka saa hyvälle tuulelle

Tämä kuva hymyilyttää, koska se on otettu pari vuotta sitten, jolloin oltiin viimeksi äidin kanssa kahdestaan ulkomailla. Ollaan käyty yhdessä yhteensä viidessä eri maassa ja vaikka se on välillä ollut ehkä jopa hieman uhkarohkeaa (Egypti), ovat matkat olleet aina mahtavia. Hetkeäkään en vaihtaisi. Kauneinta on ollut Kreikassa ja uskomattomimmat paikat olivat Egyptissä.

5. Kuva matkaseurasta

Reissuseurana mulla on täällä ollut Ville ja Villen perhe. Ollaan asuttu kaikki samassa talossa ja olen päässyt kokemaan tiiviisti, millaista on perheessä, jossa lapsia on useampi. Minähän olen perheeni ainoa lapsi, mutta Villellä on täällä kolme sisarusta. Tosin olinhan minä aika usein (melkein joka toinen yö) yötä Villen luona meidän seurustelun alkuaikoina ennen kuin muutettiin yhteen, mutta nyt ollaan oltu tiiviisti yhdessä melkein puoli vuotta. Heidän lisäksi seurana ovat olleet ihanat työkaverit, joihin olen päässyt tutustumaan ja jotka piristävät harmaita maanantaiaamuja. Kuva on elokuulta, jolloin käytiin Mijaksen valkoisessa kylässä, jossa Villestä, hänen isästä ja pikkuviljestään piirrettiin pilapiirros.

6. Postikorttikuva

Tämä kuva on yksi mun lemppari mun kaikista kuvista. Otin tämän Egyptissä noin viisi vuotta sitten. Oltiin päiväretkellä, jolla käytiin muun muassa ihmettelemässä aavikoita ja pyramideja. Oltiin tulossa reissulta takaisin ja pysähdyttiin lyhyelle tauolle, jonka aikana sai käydä jaloittemassa. Taukopaikalla oli tietysti paikallisia kauppaamassa tai muuten vain pyytämässä rahaa. Tämä tyttö antoi minun ottaa kolikkoa vastaan kuvan itsestään ja hän oli niin suloinen. 

7. Kuva yläilmoista

Fiilistä ja maisemaa Calamorro vuorelta ei todellakaan saanut ikuistettua tarpeeksi hyvin, mutta tämä kuva oli ehdoton valinta tähän kohtaan. Mentiin vuorelle gondolihissillä ja käveltiin siellä vielä huipulle asti. Ajoittain pilvisestä säästä huolimatta maisemat olivat aivan huikeat. Alastulo sieltä ei ollutkaan niin helppoa, kun pieni sadekuuro teki kivistä liukkaat.. Säikäytin kiljaisullani lähellä olevat kulkijat, mutta onneksi tasapainoni piti jalan hieman lipsahtaessa eikä mitään sattunut. Kaiteet eivät nimittäin olleet ihan sieltä turvallisimmasta päästä kuten voitte huomata. Tuosta välistähän voisi ihan hyvin tippua!

8. Fiilistelykuva palmun alla

Onko tässä nyt vielä yksi juttu to do -listalle?! En ole koskaan ottanut yhteiskuvaa palmun kanssa - yllä oleva oli melkein sellainen. Jos nyt menisin sellaisen kuvan ottamaan, olisi se ehkä vähän koomista, koska ei tuonne enää voi kesävaatteisiin puketua.. Onneksi ollaan otettu asukuvia edes liki palmuja.. :-D

9. Hyvää huomenta kuva

Vuoret ulkomailla ihastuttavat aina ja syy on yksinkertainen. Koska niitä ei ole kotona. On ihmeellistä, miten niitä melkein aina näkyy vaikka olisin kaupungissa. Jos jotain toivoisin Suomen luontoon lisää, niin tämä voisi olla se. Vähän vähemmän autioita metsiä Lappiin ja tilalle tuntureita tai vuoria. Harmi vain ettei sellaista voi toivomalla saada. Tämä kuva otettiin meidän talon katolla ihan vain fiilistely mielessä.

10. Lempikaupunkini

Vastaus saattaa olla eri taas muutaman kuukauden päästä, mutta tällä hetkellä se on Rovaniemi. Koti-ikävä on sen verran suuri ettei muut kaupungit käy mielessäkään :-D En myöskään vielä koskaan ole käynyt kaupunkilomilla vaan ollaan perheen kanssa menty lähinnä rannoille loikoilemaan, joten esimerkiksi Lontoot ynnä muut on vielä näkemättä. Rollo on viime vuosina tullut sen verran tärkeäksi, ettei jatko-opiskelupaikankaan ole enää niin pakko löytyä etelästä. Sen sijaan se olisi oikeastaan aika kiva löytää ja saada Rovaniemeltä.

TEHOHOITOA HIUKSILLE

tiistai 21. marraskuuta 2017

 Yhteistyössä Maybeauty


Maybeauty ilahdutti mua hetki sitten lähettämällä kokeiluun heidän uuden tuotteensa: Moroccan Miracle hiusnaamion. Lisäksi paketissa oli mulle jo ennestään tuttu Moroccan Miracle hiusseerumi. Kun näitä tuotteita käyttää yhdessä, saa hiukset kunnon hemmottelua!  Ja ei voi muuta sanoa, kun että tulipas paketti hyvään saumaan. En nimittäin ottanut tänne Espanjaan juuri mitään hiustenhoitotuotteita mukaan ja näin ollen hiusnaamioita ei ole tullut käytettyä muutamaan kuukauteen. Tunnustan laiminlyöneeni hieman hiusteni hoitoa.


Ensimmäinen asia, minkä sanoin yllä olevan kuvan nähdessäni oli "onko mun hiukset oikeasti tuon väriset?" :-D Koska eihän niitä itse kunnolla kovin usein näe! Aurinko on vaalentanut ja kuivattanut hiuksia ja kampaajallekkin on Suomessa mitä pikimmiten päästävä.. Enkä tiedä, miten erilainen vesijohtovesi vaikuttaa hiuksiin. Kuivuneet latvat melkein huusivat naamiota eikä mikään ihme - on nimittäin välillä ollut aika paahtavia päiviä.


Hiusnaamiot on pakattu yksittäispakkauksiin. Tuote sisältää keratiinia, arganöljyjä ja proteiineja, jotka syväkosteuttavat hiuksia (tästä tuli mieleen vasta kuulemani vitsi, että kaikki naisten tuotteet ovat aina kosteuttava: shampoot, hoitoaineet, rasvat, naamiot..).


Päähine laitetaan pyyhekuiviin hiuksiin. Idea on siinä, että naamio on valmiina päähineessä, se asetetaan päähän, hierotaan kevyesti ja laitetaan teipillä napakasti kiinni. Naamion annetaan vaikuttaa noin puoli tuntia.


Huuhtelun jälkeen vielä loppusilauksena levittelin jälleen pyyhekuiviin latvoihin hiusseerumia muutaman painalluksen verran. Seerumi kosteuttaa hiuksia vielä vähän lisää, nopeuttaa kuivumista ja tuo luonnollista kiiltoa. Öljy on ollut mulla käytössä noin vuoden päivät, siitä lisää täällä.


Juuri tälläistä hoitoa mun hiukset olivatkin kaivanneet! Jostain syystä naamiota tulee vain aina käytettyä kasvoille eikä hiuksille vaikka nekin toki samalla tapaa kaipaavat tälläisiä tehohoitoja. Naamion ja öljyn käytön jälkeen hiukseni näyttävät eloisammilta, tuntuvat pehmeämmiltä ja kiiltävät luonnollisesti taas vähän enemmän. 

Tuttuun tapaan mulla on teille alennuskoodi emma30, jolla saatte 30% alennusta. Tuotteeseen pääset suoraan tästä. Käytätkö sinä usein hiusnaamiota vai meneekö sullakin naamiot useammin kasvoihin? :-D

PERHOSTEN KESKELLÄ

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Eilen saatiin to do -listalta taas yksi paikka vähemmäksi - Mariposario de Benalmadena eli perhospuisto. Paikka sijaitsee vuorella meistä muutaman kilometrin päässä ja koko reissu oli yhtä seikkailua. Ensinnäkin käveltiin puistoon ja noin viiden kilometrin matkasta varmaan pari kilsaa oli pelkkää ylämäkeä. Perhospaikan vieressä oli kuvissa näkyvä upea buddhalainen valaistuksen stupa, jota käytiin myös ihastelemassa. Kyseinen stupa on kuulemma läntisen maailman suurin. Sieltä mentiin pääpaikkaan eli perhospuistoon. Aluksi ympärillä lentelevät valtavat perhoset vähän hirvittivät minua, mutta hetken päästä niihin jo tottui. Onneksi minun päälleni ei laskeutunut perhosia kuin kaksi kertaa, sillä Villen lippiksellä, olkapäällä, kasvoilla.. Kävi lepäilemässä vaikka kuinka monia eri näköistä yksilöitä. Hrr. Perhoset olivat upeita ja ihmeltävää riitti, sillä puistossa oli niiden lisäksi myös muun muassa lintuja, kaloja, kilpikonnia ja kenguru.

Puiston jälkeen lähdettiin suunnistamaan kohti Benalmadena Puebloa ja tarkemmin ottaen ruokapaikkaa. Sen etsimiseen menikin tovi. Päädyttiin ravintolaan, johon oltiin hieman alipukeutuneita :-D En kehdannut ottaa siellä kameralla kuvia, mutta puhelimesta löytyy muutama. Siellä alettiin kuvaamaan jotain taikuriohjelmaakin, josta onneksi päästiin livahtamaan. Siinä vaiheessa alkoikin tuon seikkailun jännittävimmät hetket, kun alettiin suunnistamaan kohti rautatieasemaa. Ulkona oli jo pimeää ja välillä meidän reitillä oli sellaisia kohtia, joissa ei ollut katuvaloja. Päivälläkin, kun suunnistettiin vuorelle toista tietä pitkin, matkalla oli aika autiota - ei kävelijöitä ja vain muutama ohi menevä auto. Sama jatkui nytkin, mutta pimeässä se oli vielä vähän karmivampaa. Loppujen lopuksi päästiin turvallisesti junalle ja kotiin.


Latest Instagrams

© Holyfacepalm. Design by FCD.