NO SE JUOKSEMINEN

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Varmaan noin pari viikkoa sitten melkein joka toisessa blogissa puhuttiin juoksemisesta. Luin niistä ehkä postauksen tai pari miettien, mikä siinä nyt taas yhtä äkkiä on niin ihmeellistä. Olen jo varman pariinkin otteeseen täällä blogin puolella kertonut siitä, miten mulla on aina ollut viha-rakkaussuhde juoksemiseen, mutta juoksumatolla aloin taas tykkäämään siitä. Keskiviikkona lähdin kuitenkin pitkästä aikaa kokeilemaan ja voi vitsi, miten kivaa se oli!

IMG_2670k

Oli ihanaa päästä nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta ja auringon paisteesta. Salilla treenaamisessa on nimittäin se huono puoli, että joutuu olemaan sisällä. Siellä huhkiessa aika tuntuu menevän nopeaa ja joskus jopa hukkaan, mutta juoksemisesta nautin täysin siemauksin (ainakin melkein koko ajan). Tietysti fiilikseen vaikuttaa myös se, että lenkillä ei tarvitse miettiä, mitä liikettä tekee seuraavaksi tai tsekkailla ryhmäliikuntatunnin ohjaajan liikkeitä eli juostessa mennään vain eteenpäin. Kävin myös äsken tekemässä pikaisen lenkin ja samalla kokeilin päkiäjuoksua. Se voisikin olla sellainen juttu, mikä saisi motivaation nousemaan juoksemisen suhteen aivan uudelle tasolle. Mulla kuitenkin on myös niitä vihan fiiliksiä sitä hommaa kohtaan, mikä vie mut useimmiten sinne kuntosalille. Pakko muuten mainita tähän loppuun ettei ole mitään niin ärysttävää kuin se, että puhelimesta loppuu akku kesken lenkin. Niin nimittäin kävi keskiviikkona ja se kyllä sammutti hetkellisesti motivaation. Se lisäsi taas haaveita jonkun sortin aktiivisuusrannekkeeseen tai vastaavaan ja muistutti syystä siihen, miksi lenkkeilen niin harvoin talvella. :-D

PS. Pois se harhaluulo, että juoksemisella tarkoittaisin koko ajan täysillä menoa tai muuta vastaavaa. Sitä sanaa nyt vain tulee käytettyä.

Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© Holyfacepalm. Design by FCD.