"INTTILESKENÄ"

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Siinä se nyt on, se ruma sana tuossa otsikossa. Ääneen olen tainnut sanoa sen kerran tässä kuluneen neljän kuukauden aikana, koska mun mielestä se on aivan typerä. Suorastaan naurettava termi. Olen koittanut miettiä ja pohtia, mitä tästä ajasta kirjoittelisin ja milloin sen tekisin. On kuitenkin aika varmaa, etten tule tästä enää uutta postausta tekemään. Voi tietysti olla, että kirjoittelen uusia fiiliksiä sitten kahden kuukauden päästä, kun Ville tulee kotiin.


Okei, myönnetään. Aluksi oli vähän "hankalampaa". Seurustelua on takana reilut 2,5 vuotta ja yhteiseen kotiin muutettiin syksyllä 2014. Ollaan alusta asti vietetty aikaa melko tiiviisti yhdessä ja vielä erillään asuttaessakin nukuttiin suurin osa öistä aina yhdessä vaikka päivät viipotettiin ties missä. Pisin aika näkemättä ennen tammikuuta oli seitsemän päivää kesällä 2014, jolloin kävin äidin kanssa Turkissa.
Ekoina päivinä oli tietysti kova ikävä ja outoa tulla tyhjään kotiin. Silloin mun seurana oli vielä Oona (blogissa välillä näkyvä cottoni), joka piti huolen siitä ettei mun tarvinnut mennä yksin edes vessaan. Nykyisin musta on melkein jopa kummallista, jos Oona on meillä, koska olen niin tottunut yksinolemiseen. Ja on oikeastaan vähän hankala koittaa muistella tuota alkuaikaa, koska siitä on tosiaan vierähtänyt jo hetki :-D Ikävää kasvatti ensimmäisten viikkojen kiinniolo ja totaalinen näkemättömyys ennen kuin iltalomat alkoivat pyörimään ja "mussukkapäivä" koitti. Nykyään viikot menee huomaamatta ja sitten onkin jo edessä parin päivän yhdessäolo.


Mun mielestä tässä ajassa on silti niin paljon hyvää. Esimerkiksi koeviikon ja varsinkin kirjoitusten aikaan sain lukea aivan rauhassa. Villen tullessa lomille kuului taustalta melkein aina musiikkia tai tv:n ääniä, jotka häiritsee ainakin mun keskittymistä. Olenkin jo ehtinyt naureskelemaan, että mites sitten ensi keväänä, kun on enemmän luettavaa. Ei auta kuin toivoa, että hän on silloin töissä tai opiskelemassa!
Mitäs muita hyviä puolia voisin teille vielä mainita. Yksi tärkeä on tietysti se yksinolo. Mun mielestä varsinkin silloin, jos on muuttanut kotikotoa suoraa yhteiseen kotiin, on vaan ihan hyvä opetella asumaan yksinään. Ihan senkin takia, että tietää millaista se on. Muita ovat muun muassa se, ettei ruokaa katoa jääkaapista, voit tehdä omia juttuja (roikkua koneella tekemässä postausta) ilman, että tarvitsisi kiirehtiä tai tuntea huonoa omatuntoa toisen takia, voit tehdä ruuaksi mitä halut, kukaan muu ei ole sotkemassa (muttei myöskään siivoamassa).

Huonoja puolia? Esimerkiksi makaroonilaatikkoa tuleekin sitten syötyä useampana päivänä putkeen ja siitä riittää silti vielä pakkaseenkin, tyhjä sänky nukkumaan mennessä ja hetket jolloin jotain menee rikki tai pelottaa. Oli nimittäin aika kuumottelevaa olla yksin keskellä yötä silloin, kun täällä tuntui se maanjäristys. Onneksi tytöt oli vielä hereillä ja saatoin jutella heille :-D En myöskään yhtään tykkää imuroida, tiskata tai käydä suihkussa yksin ollessani, koska silloin en kuule kaikkea ja tulee vähän turvattomampi olo.


Aika on muutenkin kulunut ihan huomaamatta. Viikot menee nopeasti ja yksinäisyyden huomaa lähinnä viikonloppuisin, jolloin olen yksin kotona. Koulu ja toppi ovat pitäneet ihan kiitettävän kiireisenä: tällä hetkellä, kun tulen kotiin noin kuuden aikoihin syön ja useimmiten lähden seitsemään mennessä salille. Sieltä tulen kotiin kahdeksan ja yhdeksän välillä, jolloin päivästä riippuen siivoilen kotona, teen blogijuttuja ynnä muuta sellaista. Aikaa ei hirveästi mihinkään ylimääräiseen jää ja sen huomasi erityisesti viime viikolla, kun Ville oli kotona. Alun muutamat itkut on itketty ja tj on enää 72.

Mutta ei oikeesti kannata murehtia etukäteen tai kauhistella tulevia kuukausia. Viikot menee nopeasti ja yhteistä aikaa oppii (tietysti) arvostamaan entistä enemmän. Mun ajatukset aiheesta on nyt aikalailla tässä, joten heitelkää tekin kommentteihin omianne! Ootteko ihan eri mieltä vai löytyykö teiltä samoja ajatuksia? Onko teillä sama homma vielä eessä vai jo takana? :-)

4 kommenttia

  1. oi ootte niin suloinen pari ❤️ ! oli myös kiva kuulla sun ajatuksia !

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus :) ja kiva kuulla myös toisten aatoksia inttileskeydestä. Itellä ollu sama homma oman Villen kanssa tässä nyt ja aluksi oli vähän vaikea sopeutua olemaan yksin 4 vuoden tiiviin seurustelun jälkeen vaikkei vielä yhdessä asutakkaan. Mutta ei enää montaa kuukautta kun puolella vuodella päästiin. ❤️

    http://neeacamillaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa todella samalta, tsemppiä viimeisiin kuukausiin! Eiks tänään ollu tj 69? :-D

      Poista

Latest Instagrams

© Holyfacepalm. Design by FCD.